Baby nro 3 , rv 20+2

Hei,

Siis mitä ihmettä? Imuroin alakerran huoneet ja pesin vessan reilussa puolessa tunnissa!!! Mustahan on kehittymässä ihan oikea äiti. Jos se kestäis vaan tuo verran, niin kykenisin siihen melkein päivittäin. Mutta ehkä tänään oli tavallista vähemmän rojua lattialla ja muuta järjesteltävää. Sehän on se aikaavievin osuus. Anyhow,

Vajaan viikon päästä on sitten selvää, onko se tyttö vai poika. Jos on selvää. Mutta on siis rakenneultra. Kivaa. Tein eilen nettitestin, jossa kyseltiin kaikkia mieltymyksiä ja minkä muotoinen maha on, yms. ja sen perusteella olisi tyttö. Sitten taas on ihan tieteellisesti tutkittu, että useimmiten kolmas lapsi on samaa sukupuolta kuin toinen. Eli poika.Mutta luulen, että se on poika. Ainakin olen alkanut enemmän pohtimaan pojan nimiä.

Mutta taas on kovin väsynyt olo. Missähän se keskiraskauden voimantunto oikein viipyilee? No, olen flunssassa ja mun gut-feeling on, että varmaan taas hemoglobiinit on laskussa, joten napsasin tänään rautatabletin. Niin, että voihan johtua niistäkin tämä väsy. (Vaikka siis tosiaan imuroin tehokkaammin kuin koskaan) Voi ei, pienet askeleet kuuluu yläkerrasta. Päikkärit on ohi. KUulemiin.

Long time no see

Hei,
täällä taas. Nyt numero kolmosesta menossa rv 16+5. Vaikka periaatteessa laskin jo eilen, että rv 17 tuli täyteen. Koska beibi näytti ultrassa kolme päivää isommalta viikkoihin nähden :) Mutta siis sehän nyt kai saattaa johtua siitäkin, että ei niin tarkkoja mittoja sellaisesta 12 viikkoisesta mönkijästä saa. Mutta ainakin on aina kaksi etappia joita viikossa odottaa: torstai ja sunnuntai, jolloin siis viikot tulevat täyteen. :)

Niin kolmosvauva tulossa. Ja viime päivät olen ollut pelonsekaisin tuntein siitä, että mikä meitä odottaa. Onneksi vauvan liikkeet on jo tuntunut enemmän tai vähemmän rv 13 asti. Uskomatonta, mutta totta. Joten hänet pystyy herättelemään sieltä masusta, jos tuntuu että, epäusko iskee onko siellä ketään. Mutta olen ollut kovin kauhuissani a) synnytyksestä ja b) siitä, mitä kolmilapsisen perheen arki sitten on. Alun perin olen ollut melkein iloinen, että jee, pääsee taas synnyttämään. Pääsee kokemaan sen maailman hienoimman tunteen, kun väsyneenä on saanut puserrettua möhkäleen ulos, joka tulee siihen rinnalle hetkeksi olemaan. Ja sitten saa ne juhlakahvit ja voileivät. :D En tiedä, mutta ne on saanut mun ajatuksissa aivan ylikorostuneen aseman maailman kulinaristisimpana kokemuksena. Ne tavalliset voileivät ja mehut. Mutta nyt viime päivinä pelot synnytystä kohtaan ovat alkaneet. :( Puhumattakaan siitä, mitä kaaosta potenssiin 12  tulee tämä elämämme  tulee olemaan kolmilapsisena, kun harva arvaa millaista kaaosta se on jo nyt. "Kahden kanssa kun on vielä helppoa" ;)

Mutta niin, mitäs dokumentoisin sinusta palleroni. Harmi, kun aika menee, eikä mitään tule kirjattua ylös. Olin kovin iloinen tehtyäni raskaustestin. Heti ensimmäisellä kierrolla ilmaantui viiva, joten päättelin, että sinun oli tosi tarkoitus tulla seuraamme. Alkuodotos riparilla oli kyllä tosi väsyttävää. Jatkuva kuvottava olo ( en ole vieläkään oksentanut, mutta kuvotus kyllä ilmaantuu viimeistään, kun verensokerit laskee) ja se uskomaton väsymys. Toki oli ripariväsymystä, hemoglobiini joku 106 ja lisäksi ihan normi alkuraskauden väsymys, niin ei siinä kyllä paljon ylimääräistä tehty .  Ei lenkkeilty, ei siivottu, ei mitään. :)

 Sitten tärkeä tapahtuma odotuksessasi oli, kun joskus rv 13 oli niskaturvotusultra ja olin unohtanut ottaa tietenkin verikokeiden tulokset sinne mukaan. No siitä alkoikin sitten noin vuorokauden piina, odottaessani tuloksia puhelimitse. Itse kun laskeskelin vauvan turvotuksia, niin sain tietenkin tulokseksi, että down sillä on. Mutta vuorokauden jatkuvan puhelimen ja sähköpostin tarkastamisen jälkeen sain vihdoin tulokset ja ne olivat  joku 1:3000. Kyllä olin aivan tosi huojentunut, vaikka ei kai tuokaan mikään takuu ole. Mutta silti. Olit muuten siellä ultratessa tositosi vilkas. o-ou..

Nyt olo on jossain määrin ok välillä, niin että olen alkanut lenkkeillä ja yrittänyt vähentää esim. leivän syöntiä ja lisätä kovasti kasviksia ja syödä salaatteja. Ja vähentää myös herkkuja. Ja silti paino nousee hullua vauhtia :( Aina se on yhtä kamalaa, vaikka olen tajunnut, että olen odottaja, joka vaan saa paljon kiloja. Vaikka järjellä tiedän, että kyllä imetys imee mehut sitten. Ei pidä vertailla. Muta tältä osin ainakin koen aina olevani luuseriodottaja. Luin juuri keskustelua, jossa muut (tietenkin hoikat ihmiset) olivat saaneet n. 1,3 kg painoa näihin viikkoihin mennessä. Kuka edes laskee painonsa noin? Pelkkä pissalla käynti laskee painoa jo 300 g. :D Mulla itsellä paino vaihtelee saman päivän aikanakin 2-3 kg! Mutta EI PIDÄ VERTAILLA!!!!

Välillä oon tosi innoissani siitä, että kohta mulla on oikea perhe. Kolme lasta on jo oikea perhe. Mutta välillä pakokauhu valtaa. No päivä kerrallaan. :D Onneksi luin eilen erän kolmon lapsen äidin kommentin,  miten kolmas lapsi vauvana ei paljon vielä pakkaa sekoita. Ja siinä vaiheessa, kun kolmonen on pieni menevä ja tekevä persoona, niin silloin ei enää edes muista millaista arki oli kahden kanssa. Lohdullista. :) Näin se meilläkin sitten menee. Luotan siihen, että saan maailman helpoimman pikkuvauvan.