Vielä kuukausi ehkä.. rv 37+5

Moi,
Enpä ole liioin kirjoitellut ylös mitään tästä raskaudesta, mutta nyt ehkä voin vähäsen.. Eli sunnuntaina tulee rv 38 täyteen. Tässä on kaikenlaista olut. Olen ollut tosi kipeä (siis perusflunssaa ilman kuumetta). Mutta on ollut kova yskä (vieläkin) silmätulehdus, nuha, infernaalinen hammassärky (ei löytynyt reikää). Tosin kun hammas oli puhdistettu, seuraavana yönä alkoi nenästä toisesta sieraimesta juokseen hirveetä ruskeaa vesistä ainetta.. Epäilin siis poskiontelotulehdusta ja epäilen edelleen, että joku yhteys hampaalla ja tuolla poskiontelon tyhjentymisellä oli. No sitten samaisena yönä sain kauheen yskäkohtauksen ja luulin lapsiveteni menneen. Sitä tuli kolme lorahdusta, lattialle asti.. Mutta kävin tutkituttamassa ja ei kuulemma ollut. Tästä on nyt jo kohta kolmisen viikkoa aikaa.. Onneksi vauva on ainakin elossa vielä. Silti en voi ymmärtää, ettenkö tunnistaisi pissaa ja valkovuotoa . Kyllähän ne lääkärit tietää... my ass.

No olen ollut siis kovin voimaton viikkokausia kestäneen flunssan takia. Lisäks hemoglobiinin epäiltiin jo olleen parhammillaan 89, mutta labran mukaan oli 104.. Nyt viimeksi neuvolassa se oli 101, mutta varmaan sekin on vähän vääristynyt luku. Voimaton joka tpauksessa olen. Lisäksi olen kärsinyt kovasti unettomuudesta. Se vähän on tosin nyt muuttunut. Sillä vaikka käyn 3-8 yössä pissallla, useimmiten saan edes jonknlaisen horroksen saavutettua. Nukun nykyään alhaalla, niin sekin auttaa. Ettei vessareissu ole niin pitkä. Ja sitten aamulla viimeistään klo 6.20 joku pikkukulta saapuu alakertaan ja koko kauhea show alkaa täpöillä. Aamupalaa, aamukakkaa, aamukahvin jäähtymistä jne..
Eli summa summarum: kipeenä olo+ matala hemoglobiin + 2 ylivilkasta lasta+ loppuraskaus vessajuoksuineen ja muine vaivoineen = LAMAANNUTTAVA VÄSYMYS.

Olen siis täysin  väsynyt tähän odotukseen ja tähän talveen, joka on nostanut myös ihoni ja hiusteni ja huulten ja jalkapohjien ja sormenpäiden kuivuuden vielä aivan uudelle tasolle. Olen täynnä kivuliaita halkeamia. On ollut kyllä sellainen raskaus, että en kyllä taida enää koskaan tällaista jaksaa. Ainoa positiivinen asia on ollut, mikä mieleeni juolahtaa, että ei ole tullut raskausarpia. Kai niitä vielä ehtii. Mutta siinä mielessä olen iloinen, että kolme raskautta ilman raskisarpia. Mutta muuten olen kyllä kaiken aikaa aika katatonisessa tilassa itkuraivareiden kanssa. Ehkä synnytys tasaannuttaa tunnetiloja. My ass siihenkin. :) Mutta kuitenkn olen iloinen, että jossain vaiheessa saan ehkä tämän prinsessani mahasta ulos ja kumpa hän oli terve ja ihana ja eheyttäisi meidän perheen. :)