RV 38+3

Heippahei,

Nyt ollaan viikolla 39. Mulle on tullut halu alkaa pitään ihan oikeaa blogia. Jossa olisi ihan kuvia. :) Ehkä alankin, kun meidän Adalmiinavauva on syntynyt maailmaan. Ja oon tietysti ihan uutta virtaa täynnä :)

Mun äitiyslomapäivät täyttyy syömisestä ja nukkumisesta ja vessassakäynnistä ja itkemisestä :).  Jossain vauvaopuksessa luki, että tässä loppuraskaudessa äidit virittäytyy samalle tasolle vauvan kanssa. Voi pojat, mä oon kuin vauva! Yritän mä nyt tehdä jotain isompienkin ihmisten juttuja, kuten laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, tehdä viimeisiä vauvanvalmistelujuttuja, lukee pastoraaliin tota Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan kirjeenvaihtoa ja kattoo telkkaria ja käydä vähän kävelyllä, mutta lähinnä vaan olen. Olen ihan voimissani, mutta väsynyt. Kumma juttu. Tosin mulla oli  nyt toissapäivänä taas hemoglobiini laskenut 103:een. Että kai sekin väsyttää. Olen yrittänyt siivota aina vähän, yksi huone kerrallaan, mutta sitten sitä mukaa taas muut huoneet likaantuu. Tänään olisi vuorossa tämä olkkari, joka on inhottavin huone siivota, kun täällä on niin paljon meneillään. :/

Meillä on ylihuomenna hääpäivä. Ensimmäinen. Kivaa. Vauva, älä synny silloin! Joo-o. Kumpa saisin jotenkin nautittua nyt näistä viimeisistä ajoista kunnolla. En tiedä miksi on sellainen haikeus ilmassa, että meidän kahdenkeskinen elämä on takana. Kai se onkin, mutta luulisi , että jotain satakertaa ihanampaa on edessä. Hope so.

Tämä päivä pitää sisällään nyt olkkarin siivousta, Juha Pihkalaa ja Eskoa, ruokaa, unta, Mikon paluuta töistä, Juha Tapion konserttia. Ja siinäpä se. Oispa Juha Tapio iiiihana. Sääli, kun Tiina ei tule. :/

Täysiaikainen vauva (mutta edelleen masussa)

Heippa!

Tänään tuli täyteen 37+0! Se tarkoittaa, että vauva on valmista kauraa syntymään. Ja kuitenkaan se ei ole vielä viiteen viikkoon yliaikainen. Synnytys lähenee vääjäämättä ja olen ihan peloissani. Toisena hetkenä tuntuu, että kyllä minä siitä selviän ja kumpa pääsisi jo synnyttämään, että se olisi sitten ohi. Toisena hetkenä oon ihan kauhuissani, että miten mun psyyke kestää tämmöisen, minkälainen ja -näköinen vauva sieltä tulee, miten kestän kivut, miten selviän vauvan kanssa sitten loppuelämäni. Oon niin kova hermoilija.

Mulla on tänään myös vihdoista viimein hammaslääkäri ja sekin jännittää tosi paljon. Mua hävettää mun hampaat. :( Kun olen vähän laiminlyönyt noita hammaslääkäreitä ja mun hmpaat on täynnä pinttynyttä likaa, eikä mun viisaudenhampaita oo poistettu, vaikka siitä on ollut puhetta jo 10 vuotta. :(  No, ehkä selviän tästä päivästä. Huomenna on sitten neuvola ja jännitän taas kuinka paljon paino on noussut. Ainakin viime kerralla sain noottia siitä, että painoa oli tullut jotain 1,2 kg viikossa lisää. :/ Ja sitten torstaina mennään tutustumaan vasta sinne Hämeenlinnan sairaalaan.

Jotenkin aistin ruumiistani rauhoittumista. Öisin, vaikka en saa nukuttua, voin paljon paremmin kuin muutama viikko sitten. Eilen tosin kävelylenkillä alkoi supistamaan (?) niin paljon, että jouduin pyytää isää hakemaan autolla pois. En myöskään enää kauaa kestä tätä vauvan tilattomuutta mahassa ja inhottavia muljahduksia. Ja toisaalta voin kuitenkin aika hyvin. Niin hyvin, että luulen raskiksen jatkuvan vielä helposti viikkoja. Max viisi viikkoa tässä  voi vielä vierähtää.Viime viikolla lääkäri ei sanonut muuta kuin, että kohdunsuu on pehmentynyt. En osannut kysyä mitään kohdunkaulan pituuksia jne. Mutta kai se on näissä synnytyksissä vähän niin, että ei sitä osaa arvioida syntymää kovin tismalleen.

Tuntuu vaan, että tässä on kaikenlaisia juttuja tulossa, että en oikein ehdi sitä vauvaa saamaan. Siitä puheenollen, pitäisi alkaa tekemään tuohon tunnustuksen pastoraalikoulutukseen ennakkotehtäviä. Ensi viikonloppuna mennään Mikon vanhempien luo Mänttään. Joten silloin se ei voi syntyä. Sitä seuraavana viikonloppuna on meidän eka hääpäivä, joten silloin se ei ainakaan saa syntyä. Haluan viettää sen ihan kahdestaan, vaikka me ei kyllä kovin ihmeellisesti sitä aiota viettää. Käydä syömässä meidän ekojen treffien nepalilaisessa ravintolassa ja katsoa joku elokuva. Mä oisin halunnut myös viettää hotelliyön, mutta jotenkin ei raaski etukäteen ainakaan maksaa hotelliyötä, kun kuitenkin tulee mutkia (tai vauvoja) matkaan. Elokuun 30. päivä olisi kai paras anopin kannalta, kun hän majailee siellä Hämeenlinnassa päin tuolloin :) Siihen siis tähtään. Mutta sitten jää serkun tuparit Helsingissä välistä, jonne tahtoisin myös mennä. Toisaalta sitten ehkä ehtisin osallistua siihen pastoraalin ennakkopäivään, joka on 19. syyskuuta. Jos  vauva olisi jo kolmeviikkoinen! :) No, Herran haltuun! :)

Raskausviikko 36+2

Helou! Musta tuntuu jo, että tämä raskaus on kovin pitkällä ja vauva putkahtaa ulos syövereistäni minä hetkenä hyvänsä. No, ehkä jonkin sortin herätyssoitto oli eilen, kun käytiin viimeisen kerran neuvolalääkärillä. Ei siellä mitään kovin ihmeellistä synnytykseen viittaavaa ollut ja todella tässä on kuukausi vielä jäljellä laskettuun aikaan. Almost.

No onhan se joka tapauksessa kovin hurjaa, että reilun kuukauden päästä meillä on perheessä uusi jäsen. Ihan uusi ihminen. Mutta joo,  voi olla, että se aika tuntuu kuin viideltä kuukaudelta. Eilen vauva painoi 2,7 kg (siis arvio) ja lääkäri sanoi, että semmoinen 3,2-3,3 kg ois sen arvioitu syntymäpaino. Sounds good. Se kai tuntui myös aika sirolle ja näytti taas tytölle. :)

Toisaalta on aika haikeaa, että kun vauva syntyy, niin kesä on todella lopussa :( Ja talvi edessä. Ja kun seuraava kesä koittaa, niin taas työt kutsuu. Äitiysloma kestää mulla 12.6. asti ja sitten on se loma tietenkin päälle. Nautin jo nyt siitä, että saa viettää joulun ilman työtehtäviä! Ja pääsiäisen ja vapun! :)

Nyt on vaunut ja turvakaukalo ja vaatteita valmiina. Meidän makuuhuone ei oikein oo järjestelty sellaiseksi vauvanhuoneeksi, mutta kai ennen pitkää.

Nyt mietin vaan koko ajan ruokaa. Tai siis oon tehnyt sitä koko raskauden ajan. Mutta tänään aion tehdä kesäkurpitsakeittoa ja olla "laihiksella". Eilen ainaki keräsin mahdollisimman paljon nesteitä, kun söin nachoja ja join samariinia minkä ehdin. Mutta olipa herkullista. Katottiin Mikon kanssa Game of thronesia ja herkuteltiin. Mäkin oon nyt alkanut kattoon, kun se osti sen ekan tuotantokauden.

Tunnen itseni kovin tylsäksi, joten en paasaa enempää. Hauskaa aikaa. :)