Täysiaikainen vauva (mutta edelleen masussa)

Heippa!

Tänään tuli täyteen 37+0! Se tarkoittaa, että vauva on valmista kauraa syntymään. Ja kuitenkaan se ei ole vielä viiteen viikkoon yliaikainen. Synnytys lähenee vääjäämättä ja olen ihan peloissani. Toisena hetkenä tuntuu, että kyllä minä siitä selviän ja kumpa pääsisi jo synnyttämään, että se olisi sitten ohi. Toisena hetkenä oon ihan kauhuissani, että miten mun psyyke kestää tämmöisen, minkälainen ja -näköinen vauva sieltä tulee, miten kestän kivut, miten selviän vauvan kanssa sitten loppuelämäni. Oon niin kova hermoilija.

Mulla on tänään myös vihdoista viimein hammaslääkäri ja sekin jännittää tosi paljon. Mua hävettää mun hampaat. :( Kun olen vähän laiminlyönyt noita hammaslääkäreitä ja mun hmpaat on täynnä pinttynyttä likaa, eikä mun viisaudenhampaita oo poistettu, vaikka siitä on ollut puhetta jo 10 vuotta. :(  No, ehkä selviän tästä päivästä. Huomenna on sitten neuvola ja jännitän taas kuinka paljon paino on noussut. Ainakin viime kerralla sain noottia siitä, että painoa oli tullut jotain 1,2 kg viikossa lisää. :/ Ja sitten torstaina mennään tutustumaan vasta sinne Hämeenlinnan sairaalaan.

Jotenkin aistin ruumiistani rauhoittumista. Öisin, vaikka en saa nukuttua, voin paljon paremmin kuin muutama viikko sitten. Eilen tosin kävelylenkillä alkoi supistamaan (?) niin paljon, että jouduin pyytää isää hakemaan autolla pois. En myöskään enää kauaa kestä tätä vauvan tilattomuutta mahassa ja inhottavia muljahduksia. Ja toisaalta voin kuitenkin aika hyvin. Niin hyvin, että luulen raskiksen jatkuvan vielä helposti viikkoja. Max viisi viikkoa tässä  voi vielä vierähtää.Viime viikolla lääkäri ei sanonut muuta kuin, että kohdunsuu on pehmentynyt. En osannut kysyä mitään kohdunkaulan pituuksia jne. Mutta kai se on näissä synnytyksissä vähän niin, että ei sitä osaa arvioida syntymää kovin tismalleen.

Tuntuu vaan, että tässä on kaikenlaisia juttuja tulossa, että en oikein ehdi sitä vauvaa saamaan. Siitä puheenollen, pitäisi alkaa tekemään tuohon tunnustuksen pastoraalikoulutukseen ennakkotehtäviä. Ensi viikonloppuna mennään Mikon vanhempien luo Mänttään. Joten silloin se ei voi syntyä. Sitä seuraavana viikonloppuna on meidän eka hääpäivä, joten silloin se ei ainakaan saa syntyä. Haluan viettää sen ihan kahdestaan, vaikka me ei kyllä kovin ihmeellisesti sitä aiota viettää. Käydä syömässä meidän ekojen treffien nepalilaisessa ravintolassa ja katsoa joku elokuva. Mä oisin halunnut myös viettää hotelliyön, mutta jotenkin ei raaski etukäteen ainakaan maksaa hotelliyötä, kun kuitenkin tulee mutkia (tai vauvoja) matkaan. Elokuun 30. päivä olisi kai paras anopin kannalta, kun hän majailee siellä Hämeenlinnassa päin tuolloin :) Siihen siis tähtään. Mutta sitten jää serkun tuparit Helsingissä välistä, jonne tahtoisin myös mennä. Toisaalta sitten ehkä ehtisin osallistua siihen pastoraalin ennakkopäivään, joka on 19. syyskuuta. Jos  vauva olisi jo kolmeviikkoinen! :) No, Herran haltuun! :)