Huhhuh!rv 41+2

Hei, en ois arvannut, että tänne asti päästään... nyt en tosin usko, että se syntyykään ilman pakkokeinoja. Ehkä tää muu odotusaika on mennyt liian nopeesti ja vaivattomasti, niin nyt vauva haluaa vähä ottaa takaisin äitinsä huomiota. Ja todella nää päivät matelee ihan uskomattoman hitaasti.

Nyt aava jäi mummulaan hoitoon, että oikeesti vauva vois syntyä ja sais olla nyt kaiken huomion keskipiste:-).Jos yritän leperrellä sille, että alkaisi syntymään. Oon miettinyt, kun kaikenlaista tässä on ehtinyt miettiä, että jos oon antanut niin hirveän kuvan itsestäni, että se ei halua tulla masusta pois. Kun oon aina ärtynyt tai itkuinen. No nyt oon aivan sellainen lamaantuneen, masentuneen turta:-). Ei oikein ilon, muttei enää surunkaan tunteita. En halua enää oikein synnyttääkään. Jääköön mahaan:-)

Ärsyttää vaan, ku oisin ollut suht hyvällä mielellä menossa lasketun ajan tienoilla synnyttään. Mutta nyt ku aika kuluu ja vauvasta tulee 5kilonen, nii ei juuri huvita. Kauheet pelkotilat vaan jyllää.Välillä sitten saan semmoisen taisteluhengen päälle, mutta ei se tietenkään silloin synny..Miten epätodelliselle se edes tuntuu, että meille ois tulossa vauva! Mulla on myös ollut paha tunne, että joku menee pieleen. Mä kuolen tai vauva kuolee. Ehkä jopa molemmat.Ei ainakaan liiasta optimismista mua voi syyttää:-).


Mutta siis oireita ei juuri ole. Lasketun ajan tienoilla oli kuitenkin pieniä kivuliaita supistuksia yöaikaan. Nyt vaan silloin tällöin noita kovenemisia. Tila tuntuu kuitenkin olevan aika vähäistä. Niin kovasti sen liikkeet tuntuu. Mutta tähän kömpelyyteen alkaa jo tottua.

No toivottavasti kuitenkin ens kerralla, ku kirjoitan, on jo vauva. Tervetuloa rakas pieni Aamos!!Kyllä sinua nyt jo kovasti rakastetaan, vaikka ehkä olet jäänyt vähän huomiotta.:(

Rv 38+3

Nonni, petraan nyt loppua kohti. Että rakkaasta vauvelipojastakin on jotain muistoja myös odotusajalta. Viime yönä luulin, että osa ? limatulppaa irtosi. Kuulostelin supistuksia sen jälkeen ja kyllä heitä tulikin, mutta tosi vaimeita kuukautiskipumaisia. Ja ilmeisesti ne loppui sitten jossain vaiheessa, sillä nukahdin ja kuuden aikaan Aava herätti. Nyt kello on 8.09 eikä kyllä tunnu, että synnytys olisi likellä.

Ehkä tässä menee vielä viikko jos toinenkin. Harmi vaan, että ainakin täällä netin ihmeellisessä maailmassa neuvotaan, ettei enää uisi luonnonvesissä tulpan lähtemisen jälkeen. Mä vaan oon vähän tämmöinen vastarannankiiski ja uhmakas näitä neuvoja kohtaan, koska mitenkäs ihmiset ennen vanhaan peseytyivät tai muualla maailmassa, jossei luonnonvesissä. Harmi myös , että taisi viikonlopuksi suunniteltu kylpyläreissu mennä nyt sivu suun.

Mutta tässä nyt näitä (eilisen  ja viime yön) oireita, mistä voisin aatella, että synnytys on lähestymässä:
- selänjomotus ja harjoitussupistukset ja kuukautismaiset kivut/tunteet kai oikeampi sana (mullahan on aina tosi lievät kivut marja-aikaan) päivällä ja yöllä
- eilen oli aika seesteinen mieli
- limis jos se nyt sitä oli

No siinäpä ne. Nyt jos saatais tää vauva maalimaan, nii Mikon ei tarvis mennä töihin ens viikolla :)
Oli tosi suloista kun eilenillalla sängyssä makoiltiin ja juteltiin vauvan kanssa ja Aava sanoi Aamokselle, että "moi Aava täällä" :) Kyllä haluan ainakin aatella, että Aava vähän tajuaa. Koska niiiiin paljon ollaan Aamoksesta sille juteltu. Tai mä ainakin oon. No, kuulemiin. :)