Hei, en ois arvannut, että tänne asti päästään... nyt en tosin usko, että se syntyykään ilman pakkokeinoja. Ehkä tää muu odotusaika on mennyt liian nopeesti ja vaivattomasti, niin nyt vauva haluaa vähä ottaa takaisin äitinsä huomiota. Ja todella nää päivät matelee ihan uskomattoman hitaasti.
Nyt aava jäi mummulaan hoitoon, että oikeesti vauva vois syntyä ja sais olla nyt kaiken huomion keskipiste:-).Jos yritän leperrellä sille, että alkaisi syntymään. Oon miettinyt, kun kaikenlaista tässä on ehtinyt miettiä, että jos oon antanut niin hirveän kuvan itsestäni, että se ei halua tulla masusta pois. Kun oon aina ärtynyt tai itkuinen. No nyt oon aivan sellainen lamaantuneen, masentuneen turta:-). Ei oikein ilon, muttei enää surunkaan tunteita. En halua enää oikein synnyttääkään. Jääköön mahaan:-)
Ärsyttää vaan, ku oisin ollut suht hyvällä mielellä menossa lasketun ajan tienoilla synnyttään. Mutta nyt ku aika kuluu ja vauvasta tulee 5kilonen, nii ei juuri huvita. Kauheet pelkotilat vaan jyllää.Välillä sitten saan semmoisen taisteluhengen päälle, mutta ei se tietenkään silloin synny..Miten epätodelliselle se edes tuntuu, että meille ois tulossa vauva! Mulla on myös ollut paha tunne, että joku menee pieleen. Mä kuolen tai vauva kuolee. Ehkä jopa molemmat.Ei ainakaan liiasta optimismista mua voi syyttää:-).
Mutta siis oireita ei juuri ole. Lasketun ajan tienoilla oli kuitenkin pieniä kivuliaita supistuksia yöaikaan. Nyt vaan silloin tällöin noita kovenemisia. Tila tuntuu kuitenkin olevan aika vähäistä. Niin kovasti sen liikkeet tuntuu. Mutta tähän kömpelyyteen alkaa jo tottua.
No toivottavasti kuitenkin ens kerralla, ku kirjoitan, on jo vauva. Tervetuloa rakas pieni Aamos!!Kyllä sinua nyt jo kovasti rakastetaan, vaikka ehkä olet jäänyt vähän huomiotta.:(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti