Saatiin Aavan ja Aamoksen sukusynttärit juhlittua ja nyt jotenkin on helpottanut elämä. Kun nyt saisi kodin siivottua ja ylläpidettyä siisteyttä, niin mikäs tässä.
Luulen,että vauva nukkuu tänään hyvät aamupäiväunet. Juon kahvia, katson jälkoviisaita toisella silmällä ja vauva on ulkona sikeässä unessa. Jotenkin yritän nyt tiristää kaiken irti tästä lomasta. Muutama kuukausi ja tämä on ohi. 😩
Vauva voi hyvin. Hän yksi päivä kuuli äänen takanaan, kun oli sitterissä ja sanoi äiti ja kääntyi minuun päin. Hän on tosi reipas ja pulska ja ihana poika. Lapset on niin rakastuneita. Hän on rauhallinen ja hiljainen. Väsyneenä tulee hektisemmäksi.
En meinaa aina vieläkään uskoa,että tällainen ihminen on tullut meidän perheen jäseneksi. On niin ihanaa tämä, että sain mahdollisuuden vielä pikkulapsielämään. On se niin suloista. Suru on siitä, että vauva ei saa ikätoveria meidän perheeseen. Mutta nämä nyt meni miten meni. Mutta herään öisinkin siihen,että miten ihanaa on ollut ,että tuollainen henkilö on tuossa , nuo pikkukädet ja jalat. Minä olen niin kiitollinen tästä vauvasta, että miten voi olla, että Jumala on niin hyvä minulle. Samaa aikaa monet huolet hiertää mieltä. Raha ja tosiaan meidän vanhempien vanhuus yms. Mutta ne on pieniä kuitenkin. Kiitos Jeesus tästä perheestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti