Eilen oli uudenvuoden päivä. Käytiin isällä ja äidillä. Heillä oli 44. hääpäivä. Tytöt jäivät yöksi. Eikka ei oikein nuku hyvin, kun on nämä pakkaset. Ei pysty nukkumaan ulkona, kun pienemmälläkin pakkasilla se ei ole onnistunut. Ei nuku sisällään ja sitten viime yönä ihan itki ääneen. Onneksi nyt vielä nukkuu,kello on nyt puoli yhdeksän.
Jännittää tuleva vuosi ja työt. Toisaalta on kivakin saada jotain sisältöä elämään. Lisäksi minulla on tiedossa lomaa helmikuun lopulla, huhtikuussa ja sitten osa-aikainen työaika, mikäli onnistuu. Ja sitten jään elokuussa hoitovapaalle. Ehkä Eikka sitten menee päiväkotiin vuoden 2027 alusta.
Hän on hurmaava kaveri. On alkanut nousta seisomaan. Ainakin saunassa,kun on siellä kuhnekylvyssä nyt kylpenyt, kun olemme saunoneet. Hassutteleva kaveri. On onni, että hän pysyy perheessä, vaikka arjen ankeus tulisikin. Ja onhan nämä seuraavat kuukaudet kivoja, kun Mikko on kotona. Mutta surullista on, että tässä tämä nyt oli. Vuosi tulee täyteen pian jo kotielämääkin, ja en oikeastaan tehnyt muuta kuin siivonnut. Tai en edes siivonnut,vaan kuskasin tavaroita paikoilleen.
Nyt äsken Eikka heräsi. Itkettää aina kovin. Hän nykyään havahtuu,kun lähtee vierestä pois. Yölläkin. Se on vähän ikävää. Nyt jäi hiljaa tuonne Mikon viereen lepäämään.
Onnea uuteen vuoteen.
Lupaukseni on alkaa lenkkeily. Käveltiin riittää. Juoksu mukava juttu. Lisäksi kirjoittaa kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti