Pienen pojan odottelua rv 26+6

Heippa! Aika kuluu siivillä, kun on hauskaa. Vauva on kova potkimaan ja olo on välillä tukala, kun tuntee miten sellainen luuklöntti tuolla vaihtelee asentoaan. Mutta kivaa on, että tää poika pitää kuitenkin meidät kartalla olemassaolostaan. Jos oisin kuunnellut Aavan kohdalla näitä ohjeita, että lapsen täytyy liikkua vatsassa loppuvaiheessa 10 kertaa tunnissa, nii oisin varmaan ollu päivittäin terveyskeskuksessa. Se tyttö tuntuu opetelleen liikkumaan vasta vuoden jälkeen. Siihen asti se oli paikoillaan. :)

Huomenna alkaa virallisesti viimeinen kolmannes tätä pojan odotusta ja tänään käydään hakemassa tuolta Valintatalosta sinne tupsahtanut äitiyspakkaus. Kivaa ja jännää. Oon voinut kyllä tosi hyvin. Tai siis on olo, että on raskaana ja toi hemoglobiini on koko ajan ollu siellä 100 molemmin puolin. Mutta muuten ihan hyvin. Harmittaa vaan, ettei jotenkin voi nauttia tästä odotuksesta sillai miten haluaisi. Koko ajan päässä jyskyttää, että pitäisi syödä terveellisesti, liikkua minkä ehtii ja kuitenkin tahtoisi, että saisi kuunnella itseään, syödä mitä milloinkin tekee mieli ja kunnolla odottaa sitä vauvaa. Ja joo, oon syöny herkkuja, mutta niistä jää aina huono omatunto. Ja ois jotenkin siistiä voida "lähettää mies kauppaan" hakemaan mulle jotain tiettyä hyvää, mutta ei semmosta tapahdu.Tää vauvapalstojen lueskelu ei kyllä tee hyvää kellekään. Se on hirveetä syyllistämistä ja toisaalta just tota, että "minä vedin ranskalaisia ja appelsiinimehua raskausaikana kaksin käsin" ja samassa lauseessa tietenkin, että "en lihonut kuin 5 kiloa, en ymmärrä, miten kukaan voi saada 10 raskauskiloa , hui kauheeta". Nojoo, on mun mielenheikkoutta antaa näiden keskustelujen häiritä mun elämää. :)

Jotenkin ei osaa kuvitella millaista sitten on, kun on toinenkin lapsi. Paitsi, että se tulee oleen kauheeta :D
Ja synnytys jännittää kovasti. Kun sain kuulla, että meille tulee poika, nii jännitys kasvoi. Mutta kai se siitä. Toivon, että toinen tulee helpommin ja nopeemmin ja kuitenkin ehdin saada kaiken mahdollisen kivunlievityksen. En oo kyllä yhtään näitä luomuäitejä. Ja myöskin oon asennoitunut, että kaikki tulee meneen pieleen/ ei ainakaan niinkuin oon aatellut. Niin eiköhän siitä vielä hyvä tule :D

Äitiysloma alkoi rv 35+0

Moikkamoi. Long time no see. Mutta tässä jo KOLMAS!! postaus uuden vauvan odotuksen aikana! !!;) Niin, äitiysloma alkoi. Voin vaan kuvitella miten ahkerasti uuden vauvan vauvakirjaa tulee täytettyä, kun Aavankin kanssa on ollut niin ja näin.

Oon jo aika kyllästynyt tähän odotukseen. Joo, nopeesti on aika mennyt ja en tiedä olenko edes sisäistänyt, että meille tulee jo toinen lapsi. Mutta vaikka voinkin aika hyvin, välillä jopa energisesti, niin tämä kömpelyys, mahan pinkeys, masusssa muljahteleva möykky, närästys, vauvan liikkeistä johtuva pissähädän tunne, masun toimimattomuus/liiallinen toimivuus, välillä kovakin väsymys ja alakuloisuus alkaa jo minua väsyttää. Niin, että vaikka on väärin toivoa vauvaa tulevaksi jo nyt, niin tavallaan niin toivon. Shame on me. :)

Huomenna on sitten pitkästä aikaa neuvolalääkäri. Ehkä viikolla 12 oli edellisen kerran. Saa nähä mitä siellä tehdään/sanotaan. Vähän tuommoiset aina jännittää.

Muuten, näin viime yönä unta jo toisen kerran tästä vauvasta. En muista, että aikoinaan oisin Aavasta nähnyt yhtään selvää kasvokuvaa unissa. Mutta nyt kävi niin jo toistamiseen. Vaikkakaan en mielestäni nukkunut viime yönä kuin ehkä tunnin varsinaisen yön aikana (syynä närästys, ehkä liian myöhään juotu kahvi , normivalvominen ja liian kauan netissä oleskelu. Tää viimeisin oli kyllä taas niiiin itseaiheutettua, että siitä voi soimata vain itseään) ja sitten nukuin ehkä noin viidestä kahdeksaan aamulla.

 Muonenmoista mahtuu yöhön. Tai siis aika tylsää tekemistä. Tuli huomattua miten vähän facebookissa tapahtuu yöllä, miten suloinen Aava on nukkuessaan ja miten ikävää närästys todella on. Niinpä yön aikana tuli käytyä juomassa pari maitolasia, kerran kävin syömässä ihan leipää ja niiiiin monta kertaa taas kävin vessassa. Vessassakäynnin jälkeen mun on paradoksaalisesti juotava vähän lisää vettä, niin että oravanpyörä on valmis :).

Niin, siitä unesta vielä, että nyt  molemmissa unissa tämä vauva on ollu tummahiuksinen. Ekassa unessa näytti aika paljon veljentytöltä sinisine silmineen. Viime yön unessa hän näytti ihan pikkuvauvalle, jolla vähän tummaa märkää tukkaa. Unessa siis synnytin. Tosin koko ponnistushässäkkä meni multa aivan ohi, mutta yhtäkkiä vauva oli siinä. Saa nähä onko Aamos sitten sellainen kuin nämä enneunet ovat kuvanneet. :) Jännityksellä jään oottamaan.