Pienen pojan odottelua rv 26+6

Heippa! Aika kuluu siivillä, kun on hauskaa. Vauva on kova potkimaan ja olo on välillä tukala, kun tuntee miten sellainen luuklöntti tuolla vaihtelee asentoaan. Mutta kivaa on, että tää poika pitää kuitenkin meidät kartalla olemassaolostaan. Jos oisin kuunnellut Aavan kohdalla näitä ohjeita, että lapsen täytyy liikkua vatsassa loppuvaiheessa 10 kertaa tunnissa, nii oisin varmaan ollu päivittäin terveyskeskuksessa. Se tyttö tuntuu opetelleen liikkumaan vasta vuoden jälkeen. Siihen asti se oli paikoillaan. :)

Huomenna alkaa virallisesti viimeinen kolmannes tätä pojan odotusta ja tänään käydään hakemassa tuolta Valintatalosta sinne tupsahtanut äitiyspakkaus. Kivaa ja jännää. Oon voinut kyllä tosi hyvin. Tai siis on olo, että on raskaana ja toi hemoglobiini on koko ajan ollu siellä 100 molemmin puolin. Mutta muuten ihan hyvin. Harmittaa vaan, ettei jotenkin voi nauttia tästä odotuksesta sillai miten haluaisi. Koko ajan päässä jyskyttää, että pitäisi syödä terveellisesti, liikkua minkä ehtii ja kuitenkin tahtoisi, että saisi kuunnella itseään, syödä mitä milloinkin tekee mieli ja kunnolla odottaa sitä vauvaa. Ja joo, oon syöny herkkuja, mutta niistä jää aina huono omatunto. Ja ois jotenkin siistiä voida "lähettää mies kauppaan" hakemaan mulle jotain tiettyä hyvää, mutta ei semmosta tapahdu.Tää vauvapalstojen lueskelu ei kyllä tee hyvää kellekään. Se on hirveetä syyllistämistä ja toisaalta just tota, että "minä vedin ranskalaisia ja appelsiinimehua raskausaikana kaksin käsin" ja samassa lauseessa tietenkin, että "en lihonut kuin 5 kiloa, en ymmärrä, miten kukaan voi saada 10 raskauskiloa , hui kauheeta". Nojoo, on mun mielenheikkoutta antaa näiden keskustelujen häiritä mun elämää. :)

Jotenkin ei osaa kuvitella millaista sitten on, kun on toinenkin lapsi. Paitsi, että se tulee oleen kauheeta :D
Ja synnytys jännittää kovasti. Kun sain kuulla, että meille tulee poika, nii jännitys kasvoi. Mutta kai se siitä. Toivon, että toinen tulee helpommin ja nopeemmin ja kuitenkin ehdin saada kaiken mahdollisen kivunlievityksen. En oo kyllä yhtään näitä luomuäitejä. Ja myöskin oon asennoitunut, että kaikki tulee meneen pieleen/ ei ainakaan niinkuin oon aatellut. Niin eiköhän siitä vielä hyvä tule :D