Vauvamme on kohta neljä viikkoa! Ei uskoisi. Koska eletään tälläistä odotusaikaa yhä, mutta vauva on vaan vatsan ulkopuolella. Silti kaikki ajatukset ovat suuntautuneet aikaan, jolloin sairaalasta pääsee kotiin. Juuri tänään mietin, miten ihana kevättalvi ja kevät ja kesä meitä odottaa. Toivottavasti pystytään elämään normaalia vauva-arkea sitten.
Vauva saavutti eilen 2 kilon maagisen rajan. Lisäksi on ollut nyt ilman viiksiä aina välillä. Tänäänkin äsken 2,5 tuntia kengurussa. Nyt kuitenkin on taas viikset nenässä. Mutta pikkuhiljaa. Lääkäri oli ennen joulua puhunut siitä, että jos uudeksi vuodeksi päästäisiin tuonne tarkkailuun. Tai ainakin viiksistä eroon. Toivottavasti. Sitten alkaa uusi vaihe, kun ei olla teholla.
Pitäisi laittaa kotia kuntoon vauvaa varten. Onneksi on saatu jotain pieniä vaatteita. Ja äitiyspakkaus on. Minä olen saanut päähäni, että vauva tulisi kotiin 14.1. Katsotaan. Kovasti hän on kasvanut ja on ihan reipas vauva. Rauhallinen, mutta tomera.
Voin laittaa ylös muutamia etappeja tai vaiheita tältä matkalta, ettei aivan unohdu.
-Muistan, miten pienen pieni rääkyvä vauva kiidätettiin leikkauksen tapahduttua ohitseni. Siinä se vauva vaan sujahti, enkä ollut häntä oikein tuntea.
-Tärkein oli se, kun vauva ei pystynyt hengittämään itsekseen silloin syntymäyönä oikein lainkaan. Ensiksi synnyttyään sektiolla voi ihan hyvin. Mutta sitten 3 aikaan yöllä,Mikko oli laittanut viestiä,että ei pysty hengittämään ollenkaan, tai lisähappea menee 90prossaa. Onneksi sitten 5-6 aikaan aamulla typpi oli alkanut toimimaan.
-Suuri askel oli lauantaina 7.12. kun sain vauvan ensi kertaa syliin. Kyyneleet tulivat silmiin, kun sain hänet ensi kertaa.
Päivät ovat vilisseet ohi, niin että en meinaa osata erottaa niitä. Kun tapasimme kriisityöntekijän viikon päästä syntymästä olin vähän kuin shokissa yhä. En osannut oikein nähdä tätä tragediaa. Kunhan oli selviytymismoodi päällä. Nyt kun aatonaattona tavattiin taas, olin jo tajunnut tilanteen. Sitä sitten vuodatin.
Tällä viikolla vauva on ollut muutaman kerran rinnalla. Ei hän oikein osaa sitä imeä. Mutta kuitenkin. Innokas tuttimaakari hän kyllä on. Nyt kun tällä viikolla nostettiin samana päivänä katto ylös keskoskaapista ja hän sai olla ilman viiksiä, se väsytti pienen. Mutta vaikka ilman viiksiä ei nyt voi vielä koko aikaa olla, lämmön pitää jo hyvin. Kattoa ei ole laskettu. Muutenkin alun vaikeuksien jälkeen on koko ajan ollut kehitystä. Suuri oli se päivä, kun hän pääsi hengityskoneesta. En edes muista koska. Sitten oli painejutussa jonkin aikaa, mutta se keräsi ilmaa vatsaan. Siirtyi viiksiin jo aika pian sitten, että tuossa painejutussa oli ehkä päivän. Virtauksia oli aluksi jotain 8 litraa, sitten vähennettiin päivien edetessä .nyt on vielä kolme, mutta nyt mennään sitten välillä ilman viiksiä.
Vähän huolta on aiheuttanut aivon sivukammioissa olevat verenpurkaukset
Lääkäri kyllä vakuutti, että ei ole niistä huolta. Mutta otin raskaasti. Itse aivot ovat ihan kunnossa. Tuntuu,että muuten hän voi ihan hyvin, mutta hengitys ja veri keuhkoissa, ovat olleet niitä, jotka on tuottanut ongelmia.
Vauva on kuitenkin aika hauska. Osaa pitää itse tuttia. Tunnistaa ruoka-ajat ja alkaa vaatia ruokaa jo n..20.min ennen kuin sitä saa. Ruokaa menee nenämahaletkulla siis 3.tunnin välein masuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti