Suruinen pitkäperjantai on ohi

Tiina sanoo, että ei muista milloin aikuisiällä olisi kaatunut. Mä oon kaatunut jo muutaman kerran enemmän tai vähemmän tässä odotusaikanakin ja kaaduin eilen taas, liukkaalla Kylmäkosken srk-talon pihalla. Olin siis pitämässä pitkäperjantain sanajumalanpalvelusta tai aloittelemassa sitä. No, en pystynytkään tulostamaan saarnaani ja jouduin lähtemään toiselle puolelle taloa, ulkokautta. 

Tulostus kuin ihmeen kaupalla onnistui, mutta palatessa kauhealla tohinalla sieltä sinne srk-salin puolelle, liukastuin pihassa ja lensin selälleni ja löin päänikin. Ja ehdin siinä sitten jo tirauttamaan kyyneleitäkin ennen jumalanpalveluksen alkua, kun pelkäsin, että vauva kuoli. Onneksi Mikkokin oli siellä, niin se yritti mun draamakuningattaren elkeitä vähän laimentaa. Hyvä puoli oli, että jumalanpalvelus meni suht rennosti, vaikka olinkin ihan nuhainen ja ei ollut mikkiä ja jouduin yrittää puhua kovaa. Mutta kun oli mielessä vaan se vauva, niin ei juuri jännittänyt.

No en tiedä, kuoliko se vauva. Ei mulla sitten mitään oireita ole ollut. Mutta aattelin, miten tyypillistä, että se vauva kuolisi pitkäperjantaina.

Huomenna kai meidän perhe ja pari serkkua tulee pääsiäisaterialla meille.  Tiedossa on lammasta, lohta, kermaperunoita, silakkarullia, kananmunamätijuttuja, kasvisjuttua ja fetasalaattia (syön kyllä mätitahnaa, vaikka mäti oiskin kielletty. mä muuten oon himoinnut hirveesti mätiä ja smetanaa ja sipulia yhdessä viime aikoina. Haluaisin mennä laivallekin vaan siksi, että pääsisi syömään sitä mielinmäärin)

Jos oon ennenkin ollut ruuan perään, niin kyllä se nyt on riistäytynyt käsistä. En mieti muuta kuin ruokaa. Illalla kun menen nukkumaan, unelmoin hampurilaisaterioista ja lasagnesta ja sipseistä. Kun herään aamulla, alan miettimään, että mitäs sitä voisi syödä. Ongelmana tässä on vaan se, että en yhtään tykkää tästä lihomisesta ja mahan kasvusta. Ainoo asia itsessäni, josta oon jossain määrin tykännyt, on ollut maha. Ja nyt näen vain, miten se muuttaa muotoaan. Miten paino nousee. Miten en enää oo mitenkään hoikka ihminen, vaan ihan niin tavallinen kuin vaan voi olla. Ja vaikka mahankasvu on jo musta alkanut, niin monet sanoo, että ei sitä juuri näy. Mietin vaan sitä, miten en saa sitä vatsaa enää takaisin, mikä mulla oli ennen. :( Äiti kyllä juuri kertoi, miten kätilöt sitten runnellen painaa mahan takaisin synnytyksen jälkeen. Mutta ei se nyt kovin timmi voi olla. Sitten toisaalta mietin näitä Victoria Beckhameita, jotka on saanut neljä lasta ja maha on kuin tikku. Mutta ne varmaan siirtyy heti toiselle saksimispöydälle synnytyksensä jälkeen.

No, toivottavasti sitten laihdun takaisin semmoseksi kuin olin. Painan nyt 59 kg. Mun paino saa nousta enää 5 kg, että se on "normaali paino". :( 

Hyvää hiljaista lauantaita kaikille. Mulla on kaste.