23.12 ja viimeinen vanhempainvapaapäivä

 Heräsin neljältä. En saanut unta, enkä jaksanut sitä odotellakaan. Nousin, keitin kahvit ja aloin paketoida viimeisiä lahjoja. Olen laskenut, että nyt mulla on Elielille ehkä kaksi tai kolme lahjaa, riippuen laskutavasta. Lisäksi Mikko ostaa vielä yhden ehkä tänään. 

Sesille mulla on kolme lahjaa uskoakseni. 😆 Ei, kyllä niitä on neljä. Tämä muisti. Hirvittää kyllä palata töihin. Aamokselle on kolme lahjaa ja Aavalle myöskin kolme. Sesin neljää lahjaa perustelen sillä, että hän ei saa kuin yhdeltä kummilta lahjan, ja sekin joulun jälkeen ,kun Aamos ja Aava saavat kyllä aattona yhdet enemmän.

Nyt runo tämän aikakauden päätteeksi. Keksin sen tässä samalla kun kirjoitan. 

Tuoksut ihanalta, puhtaan makealta. Ehkä se on vain liinavaatteiden tuoksu, shampoon tuoksu, maidon tuoksu. Mutta se on huumaava. Sinä tuoksut rakkaudelle. 

Joka soluni kiittää päivittäin sinusta. Sain pitää sinut,ja olet täydellinen. Olet ihana, hassu, taitava - ihan tavallinen vauva ja niin ainutlaatuinen silti. Siltä kai kaikista vanhemmista tuntuu, mutta sinun kohdallasi koen sen vielä suuremmin. Sinun kuului syntyä tänne. Aiheuttaa trauma tulollasi, kasvattaa meidät uskoon ja luottamukseen että kaikella on tarkoitus. 

Ja siinä olet. Betlehemin tähdet tuikkivat silmissäsi, niin kuin siskosi sanoo. Niitä on kaksi tähteä. Olet lupausten lapsi. Olet osoitus Jumalan uskollisuudesta. Olet meidän perheen koetinkivi ja uskon hyppy, vaikka toisaalta meiltä ei vaadittu mitään. Vain lähteä matkaan mukaan ja katsoa, miten meistä askel askeleelta pidettiin huolta. Pidetään huolta. 

Saamme oppia sinua tuntemaan yhä, vaikka maisema koko ajan muuttuu pikkuisen. On onni olla äitisi. Saan napata sinut,  pienen matkaajan syliini, kun rohkeus yhtäkkiä pettääkin. Saan pyyhkiä pienen kyyneleen silmäkulmastasi, kun se on jämähtänyt siihen, muistutuksena äskeisestä epätoivosta. Saan antaa sormeni sinulle turvaksi, kun lepäät vierelläni. Tarraat siihen kovaa. Saan suukotella poskeasi, ja nuuhkia hiuksiasi ja taas todeta: Tältä tuoksuu rakkaus. 

 

Hyvä Tuomas joulun tuopi..

 Viimeiset vnhemapainvapaapäivät ovat käsillä. Aatonaatto on viimeinen. Olen ollut todella tunteikas ja raivokas viime päivinä -ainakin eilen. Ehkä suru on päällä tästä, että virallinen aika vauvan kanssa on ohi. Toisaalta olen todella turhautunut kotona olemiseen, elämä kun on pääasiassa vain kaaoksen huonoa hallintaa. Ja kuitenkin aina on päällimmäisenä ajatus siitä, että tämä oli kaikki lahjaa. Minun ei pitänyt enää saada vauvaa. Ja miten se menikin, se oli extraa. Joten kiitollinen olen tästä vuoden ajasta kotona. 

Aamu on vielä varhainen. Olen juonut jo pari kuppia kahvia ja käynyt suihkussa. Kello on nyt 6.40 ja Eiei nukkuu pussuttaa tuolla isän kainalossa . Herätin Aamoksen ja Mirrin suihkureissulla, vahingossa siis. Kunpa he  menisivät vielä nukkumaan. 

Eliel kasvaa ja kehittyy. Toissapäivänä kun tuotiin kuusi sisälle, Eliel oli ihan peloissaan siitä. Ja se on pelottava kuusi. Nyt, kun siinä on valot, on helpommin lähestyttävä. Mutta ilman valoja oli ihan vihaisen näköinen. Kuin ei olisi tahtonut tulla meille. 

Mulla on vielä kuitenkin melkein kuukausi lomaa. Eli palaan töihin vasta tammikuun loppupuolella. Se on mukavaa. Aion ottaa tuon ajan siten, että yritän nukkua ja lenkkeillä ja järjestellä kotia vielä kuntoon.

Sesilia on oppinut tosi hienosti lukemaan.. Aamoksella tuli hyvä väliarviointi. Aavalla menee ihan tasaisesti koulu. Sai muuten laulukokeesta 10,mistä olin iloinen. 

Siunaa Taivaan Isä meidän elämämme. Jokaisen meistä. Siunaa tämä joulumme. 

Joulu tulla jolkottaa

 Ihana tämä joulunalusaika kotona. Viime vuonnakin olin poissa töistä tähän aikaan, mutta tilanne oli aika eri. Joten joulun valmistelua se ei suinkaan ollut. Mutta nyt, kun Eikan juhlat on ohi ja Mikon synttärit on ohi, tuntuu että on ihan kunnolla aikaa valmistella joulua. Neuvolassakin ihan sujuvasti valehtelun että joulusiivo on tehty. No, tämähän on tosiaan kaaos heti parin tunnin jälkeen siivoamisesta. Mutta periaatteessa olen vaihtanut jouluverhot ja koristellut joulua tänne. Eilen tein imelletyn perunalaatikon,mutta se ei oikein onnistunut. Toissapäivänä bataatti-ja lanttulaatikot, joista tuli nannaa. En kestä,miten ihanaa on tämä aika ennen joulua pienen tonttuherran kanssa. Hän on niin hurmaava! 

Eilen leivottiin pipareita ja hänkin sai taas palan. Se niin tykkää niistä. Eilen kävin myös kävelyllä pitkästä aikaa ja olenkin ajatellut,että nyt jos koskaan käyn lenkkeilemässä, koska tosiaan mulla on enää 11 päivää vanhempainvapaata jäljellä. Jossain podcastissa sanottiin,että on huono puoli tässä uudistuksessa se, että äideillä on kiire töihin. Että tuleeko sellainen olo,että on saatava itsensä nopeasti kuntoon. Ja joo, mutta enhän ole kunnossa. Ihmettelen, miten nämä kilot ei sula ollenkaan. Olen samanlainen kuin vuosi sitten.

Yhteen aikaan söin suklaata kuin leipää ja se kostautui. Mutta en tosiaan muuten saanut maitoa tulemaan. Nyt ei ole ollut niin siitä huolta, koska Eliel syö muutakin. Jos saisin tämän vuoden takaisin, kävisin enemmän vaunulenkeillä. Mutta sitten taas koti olisi entistä räjähtäneempi. Se tulee siis aina olemaan tasapainoilua näiden kahden välillä. 

Olen myös nauttinut niin siitä,että syksy ja tämä alkutalvi on ollut niin lämpimiä. Ihmiset kulkee yhä tuolla teepaidassa,no eilen ainakin yksi mies. Ennen se oli ennenkuulumatonta. Nykyään tämä lämpötila on sekoittanut ihmisten pään/ tai saanut ne sietämään helpommin näitä viileitä ilmoja,kun ne ei lopulta kovin kylmiö ole. 

Nyt kello on 6.10 ja ulkona on pieni lumikerros. Taivaalta tuntui tulevan "jäätävää tihkua", kun kissan päästin ulos. Aava tulee tästä riemastumaan. Ajattelin mennä vauvan kanssa muskariin ja sitten menen kaverin kanssa kävelylle. Eli paljonkin sosiaalisuutta tähän päivään. 😅Ehkä Mikon sisko tulee illalla. 

Eliel on mitä mainioin pieni poika. Muistan ,kun hänellä piti olla kehitysseuranta 27.11. niin silloin oli ottanut muutamia askeleita kontaten. No, se peruuntui. Mutta nyt pari viikkoa myöhemmin on kyllä varsinainen kiitäjä. Nousee polvilleen välillä, mutta aika vähän vielä. Mutta on muuten taitava. Ja osaa sanoa jo kissakin. 😃 Hän on suloinen. Ja sen silmät tuikkii. En tiedä, ovatko tavallista kosteammat, mutta ne tuikkii. En mä tajua, mikä pieni joulumies on meidän perheeseen tupsahtanut. Ja miten kaikki sitä niin rakastaa. Sesilia lukee vauvalle ja aina niin hienosti selittää vauvan tunteita. Aamoksellekin on tosi tärkeä ja kaappaa vauvan usein syliinsä. Ja Aava nyt on pikku äiti,joka on sitä mieltä,että minä en pysty vauvaa lohduttamaan.😃

Juhlat juhlittu

Noniin, nyt on eka vuosi takana. Onneksi minulla on yhä vauva. Eilen oli juhlat. Ne oli yllättävän kivat, vaikka moni oli poissa. 

Eliel on pieni konttaaja, joka on tosi virkistinyt tästä uudesta lahjastaan. Maailma on auki. Aukoo mielellään kaapin ovea ja tyhjentää noita paperikasseja, joita keittiö on täynnä. 

Äsken mummu ja vaari kävi auttamassa taas meidän auton kanssa. Olin saanut sen jumiin tuonne mutaan. Juotiin eilisen rääppiäiskahvit ja ehkä Mikon synttärikahvit. Niin, Eliel maistoi ensi kertaa kakkua. Meni sen jälkeen eka aika hetkiseksi ja sitten itkuiseksi. Ehkä sokeri sekoitti. Ei pitäisi antaa. Mutta on hän ihana. 

Äiti äiti on koko ajan huulilla. Hän on tosi seuramies. Eilen tosin jouduin herättämään kesken unien,niin oli hieman vaisu. Mutta.on niin hyväntuulinen vieraita kohtaan.

Vuosi täyteen

Kello on 2.14, kun kirjoitan tätä. Illalla 23.15 vuosi sitten Eikkamme syntyi. Vauva hän yhä on. Pitäisi varoa, mitä toivoo.. Minä aina olen harmitellut, että vauva-aika on niin lyhyt. No, nyt on saanut vauvatella oikein olan takaa. Mikä on toisaalta ilo ollut tässä tragediassa. 

Olen tehnyt surutyötä pitkin matkaa ja tässä muutaman päivän aikana. Saa nähdä tekeekö tämä päivä tiukkaa. Muistan, miten 2.6.elin vahvasti tuon päivän läpi muistoissa. Jos tällä kertaa ei ole niin paha. 

Eliel osaa jollain tavalla kontata. On sanonut viime päivien aikana mm. joo, moi ja on.  Mämmä on äidinmaito. 

Me ollaan oltu tosi kipeitä nyt jo viikon. On ollut silmätulehdusta ja nuhaa ja yskää ja kuumetta. Tänään käytiin näytillä kummallisen ihoreaktion takia. Aamulla vauvan iho oli punaisia laikkuja ja nyppyjä täynnä. No lääkäri sanoi, että näyttää allergiselle reaktiolle. Eli ollaan tämä yö kotona. Pelkäsin jo ,että kohta ollaan taas sairaalassa. 

Muista lapsista muistoja 

-Yritin laittaa Sesilian huonetta kauniiksi ja pohdin, onko viiri tms halvan näköinen. Johon Sesilia vastasi, että eihän me mitään rikkaita ollakaan. Saa olla siis halvan näköistä. 

-Aava on harjoitellut laulukokeeseen. Pohti tuossa, laulaako omalla äänellä vai Tuskan, jonka laulun laulaa. Kehotin ottamaan välimuodon ja se tuntui sopivan hänelle. 

-Aamos tänään tuli futsalharjoituksista ja tapansa mukaan kertoi tärkeimmät tilanteet jo autossa. Lopulta hän päätyi pohtimaan, onko hän edes ihminen, kun niin taitavia ja "mekaanisia" on hänen maalinsa. Ilmeisesti muut eivät, tai valmentajat ainakaan näe hänen erinomaisuuttaan. Mutta joo, äiti näkee.