Ihana tämä joulunalusaika kotona. Viime vuonnakin olin poissa töistä tähän aikaan, mutta tilanne oli aika eri. Joten joulun valmistelua se ei suinkaan ollut. Mutta nyt, kun Eikan juhlat on ohi ja Mikon synttärit on ohi, tuntuu että on ihan kunnolla aikaa valmistella joulua. Neuvolassakin ihan sujuvasti valehtelun että joulusiivo on tehty. No, tämähän on tosiaan kaaos heti parin tunnin jälkeen siivoamisesta. Mutta periaatteessa olen vaihtanut jouluverhot ja koristellut joulua tänne. Eilen tein imelletyn perunalaatikon,mutta se ei oikein onnistunut. Toissapäivänä bataatti-ja lanttulaatikot, joista tuli nannaa. En kestä,miten ihanaa on tämä aika ennen joulua pienen tonttuherran kanssa. Hän on niin hurmaava!
Eilen leivottiin pipareita ja hänkin sai taas palan. Se niin tykkää niistä. Eilen kävin myös kävelyllä pitkästä aikaa ja olenkin ajatellut,että nyt jos koskaan käyn lenkkeilemässä, koska tosiaan mulla on enää 11 päivää vanhempainvapaata jäljellä. Jossain podcastissa sanottiin,että on huono puoli tässä uudistuksessa se, että äideillä on kiire töihin. Että tuleeko sellainen olo,että on saatava itsensä nopeasti kuntoon. Ja joo, mutta enhän ole kunnossa. Ihmettelen, miten nämä kilot ei sula ollenkaan. Olen samanlainen kuin vuosi sitten.
Yhteen aikaan söin suklaata kuin leipää ja se kostautui. Mutta en tosiaan muuten saanut maitoa tulemaan. Nyt ei ole ollut niin siitä huolta, koska Eliel syö muutakin. Jos saisin tämän vuoden takaisin, kävisin enemmän vaunulenkeillä. Mutta sitten taas koti olisi entistä räjähtäneempi. Se tulee siis aina olemaan tasapainoilua näiden kahden välillä.
Olen myös nauttinut niin siitä,että syksy ja tämä alkutalvi on ollut niin lämpimiä. Ihmiset kulkee yhä tuolla teepaidassa,no eilen ainakin yksi mies. Ennen se oli ennenkuulumatonta. Nykyään tämä lämpötila on sekoittanut ihmisten pään/ tai saanut ne sietämään helpommin näitä viileitä ilmoja,kun ne ei lopulta kovin kylmiö ole.
Nyt kello on 6.10 ja ulkona on pieni lumikerros. Taivaalta tuntui tulevan "jäätävää tihkua", kun kissan päästin ulos. Aava tulee tästä riemastumaan. Ajattelin mennä vauvan kanssa muskariin ja sitten menen kaverin kanssa kävelylle. Eli paljonkin sosiaalisuutta tähän päivään. 😅Ehkä Mikon sisko tulee illalla.
Eliel on mitä mainioin pieni poika. Muistan ,kun hänellä piti olla kehitysseuranta 27.11. niin silloin oli ottanut muutamia askeleita kontaten. No, se peruuntui. Mutta nyt pari viikkoa myöhemmin on kyllä varsinainen kiitäjä. Nousee polvilleen välillä, mutta aika vähän vielä. Mutta on muuten taitava. Ja osaa sanoa jo kissakin. 😃 Hän on suloinen. Ja sen silmät tuikkii. En tiedä, ovatko tavallista kosteammat, mutta ne tuikkii. En mä tajua, mikä pieni joulumies on meidän perheeseen tupsahtanut. Ja miten kaikki sitä niin rakastaa. Sesilia lukee vauvalle ja aina niin hienosti selittää vauvan tunteita. Aamoksellekin on tosi tärkeä ja kaappaa vauvan usein syliinsä. Ja Aava nyt on pikku äiti,joka on sitä mieltä,että minä en pysty vauvaa lohduttamaan.😃
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti