23.12 ja viimeinen vanhempainvapaapäivä

 Heräsin neljältä. En saanut unta, enkä jaksanut sitä odotellakaan. Nousin, keitin kahvit ja aloin paketoida viimeisiä lahjoja. Olen laskenut, että nyt mulla on Elielille ehkä kaksi tai kolme lahjaa, riippuen laskutavasta. Lisäksi Mikko ostaa vielä yhden ehkä tänään. 

Sesille mulla on kolme lahjaa uskoakseni. 😆 Ei, kyllä niitä on neljä. Tämä muisti. Hirvittää kyllä palata töihin. Aamokselle on kolme lahjaa ja Aavalle myöskin kolme. Sesin neljää lahjaa perustelen sillä, että hän ei saa kuin yhdeltä kummilta lahjan, ja sekin joulun jälkeen ,kun Aamos ja Aava saavat kyllä aattona yhdet enemmän.

Nyt runo tämän aikakauden päätteeksi. Keksin sen tässä samalla kun kirjoitan. 

Tuoksut ihanalta, puhtaan makealta. Ehkä se on vain liinavaatteiden tuoksu, shampoon tuoksu, maidon tuoksu. Mutta se on huumaava. Sinä tuoksut rakkaudelle. 

Joka soluni kiittää päivittäin sinusta. Sain pitää sinut,ja olet täydellinen. Olet ihana, hassu, taitava - ihan tavallinen vauva ja niin ainutlaatuinen silti. Siltä kai kaikista vanhemmista tuntuu, mutta sinun kohdallasi koen sen vielä suuremmin. Sinun kuului syntyä tänne. Aiheuttaa trauma tulollasi, kasvattaa meidät uskoon ja luottamukseen että kaikella on tarkoitus. 

Ja siinä olet. Betlehemin tähdet tuikkivat silmissäsi, niin kuin siskosi sanoo. Niitä on kaksi tähteä. Olet lupausten lapsi. Olet osoitus Jumalan uskollisuudesta. Olet meidän perheen koetinkivi ja uskon hyppy, vaikka toisaalta meiltä ei vaadittu mitään. Vain lähteä matkaan mukaan ja katsoa, miten meistä askel askeleelta pidettiin huolta. Pidetään huolta. 

Saamme oppia sinua tuntemaan yhä, vaikka maisema koko ajan muuttuu pikkuisen. On onni olla äitisi. Saan napata sinut,  pienen matkaajan syliini, kun rohkeus yhtäkkiä pettääkin. Saan pyyhkiä pienen kyyneleen silmäkulmastasi, kun se on jämähtänyt siihen, muistutuksena äskeisestä epätoivosta. Saan antaa sormeni sinulle turvaksi, kun lepäät vierelläni. Tarraat siihen kovaa. Saan suukotella poskeasi, ja nuuhkia hiuksiasi ja taas todeta: Tältä tuoksuu rakkaus. 

 

Hyvä Tuomas joulun tuopi..

 Viimeiset vnhemapainvapaapäivät ovat käsillä. Aatonaatto on viimeinen. Olen ollut todella tunteikas ja raivokas viime päivinä -ainakin eilen. Ehkä suru on päällä tästä, että virallinen aika vauvan kanssa on ohi. Toisaalta olen todella turhautunut kotona olemiseen, elämä kun on pääasiassa vain kaaoksen huonoa hallintaa. Ja kuitenkin aina on päällimmäisenä ajatus siitä, että tämä oli kaikki lahjaa. Minun ei pitänyt enää saada vauvaa. Ja miten se menikin, se oli extraa. Joten kiitollinen olen tästä vuoden ajasta kotona. 

Aamu on vielä varhainen. Olen juonut jo pari kuppia kahvia ja käynyt suihkussa. Kello on nyt 6.40 ja Eiei nukkuu pussuttaa tuolla isän kainalossa . Herätin Aamoksen ja Mirrin suihkureissulla, vahingossa siis. Kunpa he  menisivät vielä nukkumaan. 

Eliel kasvaa ja kehittyy. Toissapäivänä kun tuotiin kuusi sisälle, Eliel oli ihan peloissaan siitä. Ja se on pelottava kuusi. Nyt, kun siinä on valot, on helpommin lähestyttävä. Mutta ilman valoja oli ihan vihaisen näköinen. Kuin ei olisi tahtonut tulla meille. 

Mulla on vielä kuitenkin melkein kuukausi lomaa. Eli palaan töihin vasta tammikuun loppupuolella. Se on mukavaa. Aion ottaa tuon ajan siten, että yritän nukkua ja lenkkeillä ja järjestellä kotia vielä kuntoon.

Sesilia on oppinut tosi hienosti lukemaan.. Aamoksella tuli hyvä väliarviointi. Aavalla menee ihan tasaisesti koulu. Sai muuten laulukokeesta 10,mistä olin iloinen. 

Siunaa Taivaan Isä meidän elämämme. Jokaisen meistä. Siunaa tämä joulumme. 

Joulu tulla jolkottaa

 Ihana tämä joulunalusaika kotona. Viime vuonnakin olin poissa töistä tähän aikaan, mutta tilanne oli aika eri. Joten joulun valmistelua se ei suinkaan ollut. Mutta nyt, kun Eikan juhlat on ohi ja Mikon synttärit on ohi, tuntuu että on ihan kunnolla aikaa valmistella joulua. Neuvolassakin ihan sujuvasti valehtelun että joulusiivo on tehty. No, tämähän on tosiaan kaaos heti parin tunnin jälkeen siivoamisesta. Mutta periaatteessa olen vaihtanut jouluverhot ja koristellut joulua tänne. Eilen tein imelletyn perunalaatikon,mutta se ei oikein onnistunut. Toissapäivänä bataatti-ja lanttulaatikot, joista tuli nannaa. En kestä,miten ihanaa on tämä aika ennen joulua pienen tonttuherran kanssa. Hän on niin hurmaava! 

Eilen leivottiin pipareita ja hänkin sai taas palan. Se niin tykkää niistä. Eilen kävin myös kävelyllä pitkästä aikaa ja olenkin ajatellut,että nyt jos koskaan käyn lenkkeilemässä, koska tosiaan mulla on enää 11 päivää vanhempainvapaata jäljellä. Jossain podcastissa sanottiin,että on huono puoli tässä uudistuksessa se, että äideillä on kiire töihin. Että tuleeko sellainen olo,että on saatava itsensä nopeasti kuntoon. Ja joo, mutta enhän ole kunnossa. Ihmettelen, miten nämä kilot ei sula ollenkaan. Olen samanlainen kuin vuosi sitten.

Yhteen aikaan söin suklaata kuin leipää ja se kostautui. Mutta en tosiaan muuten saanut maitoa tulemaan. Nyt ei ole ollut niin siitä huolta, koska Eliel syö muutakin. Jos saisin tämän vuoden takaisin, kävisin enemmän vaunulenkeillä. Mutta sitten taas koti olisi entistä räjähtäneempi. Se tulee siis aina olemaan tasapainoilua näiden kahden välillä. 

Olen myös nauttinut niin siitä,että syksy ja tämä alkutalvi on ollut niin lämpimiä. Ihmiset kulkee yhä tuolla teepaidassa,no eilen ainakin yksi mies. Ennen se oli ennenkuulumatonta. Nykyään tämä lämpötila on sekoittanut ihmisten pään/ tai saanut ne sietämään helpommin näitä viileitä ilmoja,kun ne ei lopulta kovin kylmiö ole. 

Nyt kello on 6.10 ja ulkona on pieni lumikerros. Taivaalta tuntui tulevan "jäätävää tihkua", kun kissan päästin ulos. Aava tulee tästä riemastumaan. Ajattelin mennä vauvan kanssa muskariin ja sitten menen kaverin kanssa kävelylle. Eli paljonkin sosiaalisuutta tähän päivään. 😅Ehkä Mikon sisko tulee illalla. 

Eliel on mitä mainioin pieni poika. Muistan ,kun hänellä piti olla kehitysseuranta 27.11. niin silloin oli ottanut muutamia askeleita kontaten. No, se peruuntui. Mutta nyt pari viikkoa myöhemmin on kyllä varsinainen kiitäjä. Nousee polvilleen välillä, mutta aika vähän vielä. Mutta on muuten taitava. Ja osaa sanoa jo kissakin. 😃 Hän on suloinen. Ja sen silmät tuikkii. En tiedä, ovatko tavallista kosteammat, mutta ne tuikkii. En mä tajua, mikä pieni joulumies on meidän perheeseen tupsahtanut. Ja miten kaikki sitä niin rakastaa. Sesilia lukee vauvalle ja aina niin hienosti selittää vauvan tunteita. Aamoksellekin on tosi tärkeä ja kaappaa vauvan usein syliinsä. Ja Aava nyt on pikku äiti,joka on sitä mieltä,että minä en pysty vauvaa lohduttamaan.😃

Juhlat juhlittu

Noniin, nyt on eka vuosi takana. Onneksi minulla on yhä vauva. Eilen oli juhlat. Ne oli yllättävän kivat, vaikka moni oli poissa. 

Eliel on pieni konttaaja, joka on tosi virkistinyt tästä uudesta lahjastaan. Maailma on auki. Aukoo mielellään kaapin ovea ja tyhjentää noita paperikasseja, joita keittiö on täynnä. 

Äsken mummu ja vaari kävi auttamassa taas meidän auton kanssa. Olin saanut sen jumiin tuonne mutaan. Juotiin eilisen rääppiäiskahvit ja ehkä Mikon synttärikahvit. Niin, Eliel maistoi ensi kertaa kakkua. Meni sen jälkeen eka aika hetkiseksi ja sitten itkuiseksi. Ehkä sokeri sekoitti. Ei pitäisi antaa. Mutta on hän ihana. 

Äiti äiti on koko ajan huulilla. Hän on tosi seuramies. Eilen tosin jouduin herättämään kesken unien,niin oli hieman vaisu. Mutta.on niin hyväntuulinen vieraita kohtaan.

Vuosi täyteen

Kello on 2.14, kun kirjoitan tätä. Illalla 23.15 vuosi sitten Eikkamme syntyi. Vauva hän yhä on. Pitäisi varoa, mitä toivoo.. Minä aina olen harmitellut, että vauva-aika on niin lyhyt. No, nyt on saanut vauvatella oikein olan takaa. Mikä on toisaalta ilo ollut tässä tragediassa. 

Olen tehnyt surutyötä pitkin matkaa ja tässä muutaman päivän aikana. Saa nähdä tekeekö tämä päivä tiukkaa. Muistan, miten 2.6.elin vahvasti tuon päivän läpi muistoissa. Jos tällä kertaa ei ole niin paha. 

Eliel osaa jollain tavalla kontata. On sanonut viime päivien aikana mm. joo, moi ja on.  Mämmä on äidinmaito. 

Me ollaan oltu tosi kipeitä nyt jo viikon. On ollut silmätulehdusta ja nuhaa ja yskää ja kuumetta. Tänään käytiin näytillä kummallisen ihoreaktion takia. Aamulla vauvan iho oli punaisia laikkuja ja nyppyjä täynnä. No lääkäri sanoi, että näyttää allergiselle reaktiolle. Eli ollaan tämä yö kotona. Pelkäsin jo ,että kohta ollaan taas sairaalassa. 

Muista lapsista muistoja 

-Yritin laittaa Sesilian huonetta kauniiksi ja pohdin, onko viiri tms halvan näköinen. Johon Sesilia vastasi, että eihän me mitään rikkaita ollakaan. Saa olla siis halvan näköistä. 

-Aava on harjoitellut laulukokeeseen. Pohti tuossa, laulaako omalla äänellä vai Tuskan, jonka laulun laulaa. Kehotin ottamaan välimuodon ja se tuntui sopivan hänelle. 

-Aamos tänään tuli futsalharjoituksista ja tapansa mukaan kertoi tärkeimmät tilanteet jo autossa. Lopulta hän päätyi pohtimaan, onko hän edes ihminen, kun niin taitavia ja "mekaanisia" on hänen maalinsa. Ilmeisesti muut eivät, tai valmentajat ainakaan näe hänen erinomaisuuttaan. Mutta joo, äiti näkee.

Eliel kohta 11kk

 Heissan. 

Kohta viimeinen kuukausi vierähtää käyntiin,ennen kuin vauva on vuoden. Itse olen n.2,5 kk enää kotona. Onneksi Mikko jää sitten kotiin, helpottaa kummasti elämää se. 

Eliel on ihana. Hän osaa napsuttaa suulla, taputtaa, kierähtää istumasta vatsalle. Osaa olla konttausasennossa ja ryömiä. Sanoo äiti, isi ja Aava. Vauvavauvauva sanoi myös, mutta tiputtuaan sängyltä tässä toissapäivänä ehkä, on alkanut vaan murista. 

Elielin päivä menee kutakuinkin niin, että heräilee n. 7-7.30. tulee aamupalalle sisarusten kanssa, syö yleensä puuroa marjoilla ja banaanilla. Joskus kananmunaa, jugurttia ja leipää, kuten tänä aamuna. Sitten viedään sisaruksia kouluun. Sen jälkeen puetaan ulkovaatteet ja maidotellaan, ja vauva menee nukkumaan ulos. Nykyään nukkuu nm 9.30-12.00/13. Eli oikein hyvät unet. Sitten lounasta ja leikkimistä . Ehkä lapsia haetaan koulusta, välipalaksi vauvalle jotain hedelmää, naksuja jne, jugurttia, rahkaa tms. Sitten uudet unet. Jos ei menoja, niin nukkuu ehkä n. 1,5-2 h. Vauva kulkee elämän mukana ja sisarusten kanssa on myös paljon leikkimässä. Ruoka syödään n17. Sitten hengaillaan ja viedään harrastuksiin sisaruksia yms ja iltapuuro on n. 19.30-20. Siitä sitten nukkumaan.  Öisin herää syömään yhä kaksi kertaa. 

Eliel on tosi suloinen poika. Hän laulaa tai heräilee usein mukana, jos joku laulaa. Innostuu taputtamaan . Soutaa huopaa leikki on ihan lemppari. Sitä varsinkin isän kanssa tekee. Myös mulla on tunne,että on automies. Mutta mene ja tiedä. Eliel on selkeästi huumorimies myös. 

On ihanaa tämä elämä nyt

 Saatiin Aavan ja Aamoksen sukusynttärit juhlittua ja nyt jotenkin on helpottanut elämä. Kun nyt saisi kodin siivottua ja ylläpidettyä siisteyttä, niin mikäs tässä. 

Luulen,että vauva nukkuu tänään hyvät aamupäiväunet. Juon kahvia, katson jälkoviisaita toisella silmällä ja vauva on ulkona sikeässä unessa. Jotenkin yritän nyt tiristää kaiken irti tästä lomasta. Muutama kuukausi ja tämä on ohi. 😩 

Vauva voi hyvin. Hän yksi päivä kuuli äänen takanaan, kun oli sitterissä ja sanoi äiti ja kääntyi minuun päin. Hän on tosi reipas ja pulska ja ihana poika. Lapset on niin rakastuneita. Hän on rauhallinen ja hiljainen. Väsyneenä tulee hektisemmäksi.

En meinaa aina vieläkään uskoa,että tällainen ihminen on tullut meidän perheen jäseneksi. On niin ihanaa tämä, että sain mahdollisuuden vielä pikkulapsielämään. On se niin suloista. Suru on siitä, että vauva ei saa ikätoveria meidän perheeseen.  Mutta nämä nyt meni miten meni. Mutta herään öisinkin siihen,että miten ihanaa on ollut ,että tuollainen henkilö on tuossa , nuo pikkukädet ja jalat. Minä olen niin kiitollinen tästä vauvasta, että miten voi olla, että Jumala on niin hyvä minulle. Samaa aikaa monet huolet hiertää mieltä.  Raha ja tosiaan meidän vanhempien vanhuus yms. Mutta ne on pieniä kuitenkin. Kiitos Jeesus tästä perheestä.

Perjantaiaamu 5.6.

 Huomenta!

Aava on huomenna 12v. Esiteini perheessä ja sen kyllä huomaa. Pitäisi kirjoittaa muistiin näitä. Mutta laiska mikä laiska. 

Vauva nukkuu vielä ja niin koko muukin perhe. Kello on 6.45. On ihana, kun koulun alettua olen voinut saada jonkinlaista rytmiä vauvan elämään. Tai kai hän on jo niin iso, kalenteri-iältään 9kk.

Aamulla vauve herää,. miten herää. Usein silloin, kun muukin joukko tulee aamupalalle. Ysin jälkeen, tai 9.30 menee ekoille päikkäreille, jotka nykyään ei ole kuin n.1,5.h pitkät. 

Sitten lounasta, leikkiä ja masuaikaa. Klo 13 aikaan menee uusille unille ja nukkuu sen 1-2 ja kenties. Sitten välipalaa ja hengailus ja iltaruokaa. Sitten vielä yhdet lyhyemmät päiväunet no. 45 min. Iltahengailua iltapalaa, kylpyä, jos niikseen tulee ja sitten nukkumaan. 

Kulta on valloittava. Hän suukottaa tosi märkiä suukkoja ja antaa sellaisen mojovan mm äänen samalla. Olen tulkinnut, että on automies. Jotenkin ratti tuntuu asettuvan käsiin. Tykkää rummuttaa, lukea kirjoja, ja musiikista ja laulusta. Sanoo äiti ( ainakin välillä) ja  ai, ai. On tosi suloinen. Hymyilee, oikein nauraa, kun leikkii Sesilian kanssa. Elielille on on 7 hammasta. Miten onkin ihana poika.

Vauveli 8,5 kk

 Aika rientää. Nyt kehitysiältään 6kk Eliel koittaa nukkua vieressäni, minkä hammassäryltä kykenee. Viimeisen neljän päivän aikana on hänelle puhjennut 4 hammasta. Viimeisin tänään. Ehkä huomenna taas. Nyt kaiken kaikkiaan 6 hammasta jo. 

Viime viikolla oli H-linnassa kehitysseuranta ja kerroin siellä, että vauva kyllä osaa kääntyä kumminkin päin ( sekin tapahtui vasta siinä samoihin aikoihin,  eli vatsasta selälle) , mutta että ei ryömi. No tänään on ainakin osannut peruuttaa ja ojentaa käsiään suoraksi. Kyllä se sieltä kehittyy. Fyssari sanoi, että keskiverto 6 kk ikäinen. Ja lääkäri oli hyvin tyytyväinen vauvan kehitykseen. 

Eliel on tosi ihana. Nyt vaan ollut itkuinen , kun hampaita tullut. Aika hassu, miten sanat tunnot on ollu viime postauksessa. Eli ei löydy rytmiä, jotta ehtisin tehdä yhtään mitään. Se vähän harmittaa. Koska kohtahan ne työt alkaa. Täytyy nyt nauttia. Tämä oli mun elämäni kesä . Eikä se oikein edes ollut. Rahaongelmia koko kesä. 

Olen silti niin iloinen tästä kaikesta. Että Jumala antoi mulle tämän kullan. Muistelen usein niitä hetkiä, kun ääni kuiskasi mulle asioita. Ensimmäinen kerta oli, kun lähdin sinne ultraan katsomaan, että onko kohtu tyhjentynyt. Ja mulle kuiskattiin jotenkin ei kuultavasti , mutta selkeästi ei minusta lähtöisin olevasti,että "varaudu yllätykseen". Muistan aina tässä kohtaa sen, kun kävin jossain abceellä tekemässä raskaustestin siellä Kuusamon reissulla ja viiva oli selkeä. Ja olin ihan ihmeissäni. Menin sanomaan siitä Mikolle. Aamos vakuutti mulle ennen sitä ultraakin, että on siellä vauva. 

Toinen kuiskaus kuului 2.12. illalla kun makasin Taysin kaverilla, ja lapset oli vielä siinä ja yritettiin antaa kortisonia. Silloin kuulin kuin kuiskauksen, että vielä tänä iltana saat pojan. Sain klo 23.15.

Koin myös 5.12. kun pidin vauvaa sylissäni tosi vahvasti, että Jeesus oli siellä huoneessa. Arja mummo  ja ehkä Elisakin oli käymässä.Ehkä he rukoili, mutta se Jeesus oli siellä kauan . Oli vaan siinä vierellä. 🥲 Oon niin kiitollinen tästä vauvasta. Lupauksen lapsesta.❣️

Kulta kohta jo puoli vuotta

 Heippa. On ollut raskas viikko. Vaikka en kovin rutiini-ihminen ole, tämä, kun ne vähätkin struktuurit katoaa, ärsyttää. Ei vauva ärsytä, se on perheen helpoin. Mutta joka aamupäivä on ollut jotain, joka on sekoittanut vauvan elämän ja mun elämän, niin että vauva ei ole nukkunut hyvin. Ja mä en ole voinut siivota taloa. Passin hakua, kehitysseurantaa, sähkömiestä,Karhea jne. 

Vauva oli siis 3 kk kehitysseurannassa maanantaina. Kaikki oli kai niin kuin piti. Hän on niin valloittava Hymypoika. Lääkärikin sanoi, että ai, kerroit vitsin, kun Eliel nauroi niin jutuilleen.  

Eliel on kääntyillyt aika paljonkin, mutta ei ilmeisesti niinku pitäisi, vaan pään voimalla ja hallitsemattomasti. Nykyään se myös lamaantuu masuajalla ja jämähtää kasvot suoraan maata vasten. Varmaan epämiellyttävää.  Hän on maistellut vähän jo lihaakin, puuroa ja marjoja ja hedelmiä. Ainakin banaani on ihan ok. Eliel vie kädet suuhun ja rakastaa niitä maistella. Huiskuttelee jonkin verran leluja. Ihan kiva höpöttämään ja nauramaan hän on. Tosi hurmaava.

En tiedä. Olen onnellinen tähän elämäntilanteeseen, enkä ole mitenkään erityisen väsynyt. Muisti kyllä pätkii. Mutta tulevaisuus kolkuttelee mielessä. Miten pärjään töissä. Mutta kai aina jotenkin pärjää. Onneksi vielä saa olla kotona. Vauvat on niin ihania. Kun pieni käsi tarttuu omaan niin hanakasti, onko ihanampaa. Tai se ilo, millä vauva katsoo hymyileviä kasvoja tai imettäessäkin. Sydän ihan sulaa. On tämä ihan parasta, sanovat muut mitä sanovat. Joskus mietin, että miten eri tavalla elämän ihmiset kokee. Mutta on kai heillä oikeus valittaa raskaasta vauva vuodesta. Minusta raskas aika alkaa, kun lapsi saa jalat alleen. 

Vauva 5kk ( kohta 3kk kehitysiältään)

 Hemminki tuhisee vieressäni. Hän on niin ihana. En muista oikein mitään raskausajasta, paitsi sen, miten raskasta se oli. Miten supistuksia tuli alusta alkaen tosi paljon.

Rv 36+3, 7 viikkoa

 Huomenna Eliel-vauva on 7 viikkoa. Ja tunne on meillä kaikilla kovin uskomaton. Onko meillä vauvaa lainkaan? Tämä on ollut niin käsittämättömän reissu kaiken kaikkiaan. Tytöt kaipaavat veljeä kovasti. Varmasti Aamoskin..

Olemme nyt kahdestaan Elielin kanssa sairaalassa yötä, ensi kertaa Hämeenlinnassa. Näin siis näissä huoneissa olen sitten jokaisen lapsen kanssa yöpynyt. Ja huomenna päästään kotiin! Tämä yö mennään jo ilman mitään laitteita. Eilen otettiin pois nenämahaletku, äsken ennen tänne huoneeseen tulemista otettiin pois apneahälytin. Pari päivää sitten siirryttiin tosiaan saturaaatiomittarista apneahälyttimeen. Ja nyt sekin on poissa. Johto vaan riippuu vielä masussa. Nyt vaan  luotetaan elämään.

Onpahan ollut matka. Jännittää myös, että mitä on edessä. Mutta Jeesus kulje kanssamme. Siunaa vauvaa, meitä koko perhettä ja anna voimaa. 

Nyt alkaa tuntua kuitenkin toiveikkaana. Onko se kotiin pääsy vai vauvan kasvaminen ( tänään 3040g) , mutta olen jotenkin päässyt siitä surkuvaiheesta ohi. En enää ihan koko aikaa surkuttele kohtaloamme. Koska "keskosuus on erityisyys, josta kasvetaan pois" tms. No, you get The point. Tämä on väliaikaista. 

Nopeaa vauhtia vauva on nyt kehittynyt. Hän söi toissapäivänä 30 ml maitoa rinnasta , sitä ennen 20 ml ja sitä ennen 10 ml. Nykyään hän syö kaikki ateriat ( 75ml) pullosta. Tietty,kun ei enää ole letkua. 

Mietin, mitä tahdon muistaa tästä ajasta. Se on mennyt niin nopeaan ja toisaalta se on kuin ei olisi tapahtunutkaan. 7 viikon matka alkaa olla ohi ja saamme aika normaalin vauvan kotiin. Mikä reissu. Olen yhtä epävarma vanhempi kuin aiemminkin. Kun aiemmista lapsista voimaannuin, niin tämä vei itseltä luoton omaan kehoon.  Mä feilasin tämän. Ehkä siksi on tärkeää, että se pysyisin imettämään, että jotenkin hoitaisin kunnialla tämän vauvan..

Jos filminauhana katson tätä taaksepäin, muistan kuin eilisen sen, kun sohvalla alkoi tulla verta ja tajusi, että tämä on paha juttu. Huusin vaan, että ei ei ei. 

Sitten muistan kun pikkuriikkinen vauva kiidätettiin ohitseni leikkaussalissa. Kun ehkä seuraavana päivänä hoitaja sanoi, että teidän vauva on tosi kipeä.. Kun lääkäri sanoi, että olisi tärkeää päästä hengityskoneesta. Ja kun toipuminen alkoi, niin sitten se lähti aika mukavasti etenemään. Miten täälläkin Hämeenlinnassa ollaan oltu jo 2,5 viikkoa. Pitkä aika. Ja toisaalta lyhyt aika. Miten se Tampere tuntuu niin kaukaiselta nyt jo . Tai kun vein lypsykoneen maitokeittiölle, tuntui että olisi kulunut pitkäkin aika viime kerrasta. No oli kulunut reilu viikko.

Meillä on pieni, iso vauva. Ja toivottavasti nyt elämä alkaa sujua. Minä saan surkutella kohtaloa, mutta sopivasti. Jumala siunaa pikku-Eliel ja kiitos hänestä ja elämästä, jonka olet hänelle valmistanut. Kiitos Jumala, että tästä jollakin tavalla selvittiin.